Armoa, armoa! Taas olen korskeasti tunkenut koko omaisuuteni strippareiden pikkuhousuihin ja juottoloiden pohjattomien kassakoneiden sisuksiin. Kuin mielipuoli hirvi olen jolkottanut kaupungilla kyrvänkärkeni ohjaamana, vispaantunut kuola suunpielestäni roikkuen. Juopuneena ja omatuntoni puuduttaneena olen karkeasti käynyt käsiksi tämän pimeän kaupungin lihallisiin antimiin, punaisten valojen hehkuvassa hämärässä olen raottanut vulvan portteja ja imenyt sisääni suloista ikuisuuden tuoksua. Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta - sunnuntaiaamujen puhkinussitussa kylmien teräspintojen lasitodellisuudessa, sieluni sakkakuopasta saastaista visvaa ajatuksiini valellen minä raajarikkoisena möyrien yritän huutaa pelastusta ja armoa, mutta karstaisilta äänihuuliltani kuuluu vain valjua pihinää. Minut on tuhottu, poljettu lattianrakoon ja survottu syvemmälle tylsällä puukonkärjellä. Ja se kaikki on tuntunut ihmeellisen vapauttavalta, kuin myrskytuuli viimein olisi käynyt sekoittamaan jo aivan liian kauan paikallaan seissyttä vettä.

Minussa asuu nimeämätön tauti, katulamppujen lepattavien varjojen liikkuessa hiljaa öisen makuuhuoneeni seinillä minä kuulen sen kuiskailevan ja kannustavan minua yhä suurempiin julmuuksiin itseäni ja muita kohtaan. Nauraen minä käyn väkivaltaiseen kuolemantanssiini pillunesteessä ja verisyltyssä kahlaten, jakaen tuhon ja kadotuksen evankeliumia jokaiselle kohtaamalleni. Eikä minussa silloin kiemurtele muu kuin tarkoituksettomuuden ja välinpitämättömyyden vaskitsa, niin on kuin elävä tuli korventaisi sydäntäni tummemmaksi päivänkoitosta toiseen.
Kaikki on hävitettävä maan tasalle ja maa suolattava. Pieneen peltirasiaan raunioituneen kappelin murtuneelle alttarille on laitettaman kaukaa saapuville todistajille viesti, jossa kerrotaan mahtavan planeettamme tuhoutuneen johonkin niin mitättömän pieneen, ettei sitä voi edes nähdä - minään ja sen vaatimuksiin. Totisesti, pilvet ovat kerääntymässä eikä hämärän tuloon enää ole kauaa. Menkää nyt ja haalikaa itsellenne vielä kaikki mitä mukaanne saatte. Pettäkää ja myrkyttäkää ystävänne, mässäilkää heidän tuskallaan ja linnoittautukaa kaiken omistamanne kanssa kullattuihin palatseihinne. Sieltä viimeinen ilta teidät löytää, pitämästä kangistunein sormin kiinni siitä, mikä kerran oli teidän. Silloin te olette saaneet rauhan.