Siellä se omahyväisen kaunis pakkaspäivä vaan odottelee, että kaltaiseni erakoitunut luolatrolli uskaltautuisi tukehduttavan raikkaaseen ulkoilmaan mielipuolisten kakaroiden lumipalloristitulen ja misantrooppisten aura-autonkuljettajien saaliiksi. Turho luulo, te perkeleen rakkikoirat - minua te ette saa! Pitäkää terveellinen ulkoilunne. Minä pilkkaan mieluummin maailmaa täältä sisältä käsin ja hautaudun hiljalleen omaan pölyyni.

Totta puhuen voisi sitä kyllä vähän käydä kävelemässä. Etelä-Suomen talvi kyllä takaa sen, ettei tällaisia päiviä liikaa ehdi kevääseen mennessä kertyä. Jotenkin absurdia, että huono omatunto ajaa ulkoilemaan vain sen takia, että nyt sattuu olemaan niin hieno ilma. Sitten sitä istuu jossain mättäällä ja miettii, että mitä helvettiä sitä täällä ulkona nyt tekisi. Kuulostaa jotenkin hyvin suomalaiselta. Tehdään asioita velvollisuudentunnosta ja nuristaan perään.

No, mutta nyt piristytään! Talviaurinko se siellä kutittelee jumalan lasten poskipäitä ja nietokset kimaltelevat - zen on näkyvästi läsnä. Sukeltakaamme hetkeen ja pysykäämme siellä, katsoen maailmaa juuri sellaisena kuin se on, ilman loputtomia ajatusketjujen sivuraiteita ja mielipiteiden seittejä. Mitään muuta ei tarvita kuin läsnäolo ja pysyvän muutoksen tyyni hyväksyntä. Olen tässä.