Miksi minä, kaikkien rakastama kaunis poika, en kaikista hyvistä pyrkimyksistäni huolimatta onnistunut saamaan sisäänpääsyä kenenkään synnytyskanavaan viime yönä? Enhän muuta tahtonut kuin muutaman tovin jonkun sileiden reisien välissä ja ehkä pari viinanhajuista suudelmaa ennen suloista nukahtamista humalaisen viattomaan uneen. Mutta ei. Pyhä naiseuden temppeli pysyi suljettuna tältä rakkauden kerjäläiseltä.

En tuntenut oloani tyhmäksi vielä siinä vaiheessa iltaa, kun ikäiseni neitokainen pälyilevin katsein väisteli keskusteluyrityksiäni yökerhon tupakkapaikalla ja pakeni pian sisälle jotain hymyntapaista yrittäen. Ajattelin, että ehkä se seurusteli ja halusi välttää joutumasta kiusaukseen kaltaiseni charmantin maailmankansalaisen kanssa. Olinhan juuri osoittanut verrattoman kepeät small talk -taitoni virittämällä keskustelua elämän syvimmän tarkoituksen löytämisestä.

Torjunnasta lannistumatta siirryin tanssilattian viereen ja pian edessäni keikistelikin kaksi Jumalan muovaamaa brunettea, minuun kainosti vilkuillen ja toisilleen supatellen. Pistin huuleni vastustamattomasti törölleen ja lähestyin toisen korvaa:

- Moi, haluutsä tanssia.

Se oli oudosti sanottu minulta, sillä minä en tanssi. Kirosin mielessäni ne aiemmin särpimäni tuplaviskit, jotka nyt lörpöttelivät puolestani edesvastuuttomia. Tyttö otti sellaisen haastavan ja ilkikurisen katseen, jota käytetään kun ei haluta olla ihan helpoimman pään nakkeja:

- Ootsä hyvä tanssimaan?

Vastasin itsevarmasti ja sanavalmiisti:

- No en mä niinku hirveesti tanssi... Mut mä voin yrittää parhaani.

Sanojeni vakuudeksi yritin vähän keinutella itseäni tyttöä vasten. Se oli jonkinlaista outoa tärinää, jonka aikana koukistelin polviani ja tein samalla hitaita nyrkkeilyliikkeitä muistuttavia eleitä. Vilkuilin samalla sivuille, että tuijottivatko ihmiset. Tyttö otti sellaisen vakavan ja osaaottavan katseen, jota käytetään kun nakkeja ei ole enää lainkaan saatavilla. Se supatti hetken kaverinsa kanssa, jonka jälkeen molemmat katsoivat minua myötätuntoisesti. Tyttö sanoi:

- Pahastutsä jos mä sanon ei.

Kiitin neitokaisia rehellisyydestä ja pakenin tiskille tilaamaan juoman. Tilanne ei näyttänyt hyvältä. Kuinkakohan moni muu potentiaalinen pimpinluovuttaja oli todistanut nöyryyttävän tappioni? "Hei toi on se jätkä jonka tanssi näytti epilepsiakohtaukselta. Ei anneta sille." Päätin palata tupakointialueelle hiomaan taktiikoitani.

Seisoskellessani alueen kulmassa ihmettelin, missä nyt olivat kaikki ne liikaa juoneet munahaukat, joita sai yleensä hätistellä tiehensä jos seurusteli tai vietti iltaa ilman naintiaikeita. Minulle olisi nyt kelvannut tuhdimpikin matami. Valomerkki läheni, aikaa ei enää ollut paljon. Silloin näin alueelle tulevan varsin nätin nelikymppisen daamin ja mikä parasta - se oli yksin. Liu'uin sulavasti tämän viereen ja kysyin, miten ilta oli mennyt. Nainen vastaili kysymyksiini ystävälliseen sävyyn ja sain luotua keskustelun, josta aloin tilanteeseen nähden olla jo aika ylpeä. Sitten nainen kuitenkin kiitti hymyillen seurasta ja toivotti hyvää illanjatkoa. Hermostuin mielessäni ja teki mieli huutaa, että jos et meinaa kerran antaa niin mitä me tässä saatana minuuttikaupalla lätistiin? Huvikseniko sä mun luulet täällä suutani pieksevän, saatanan pihtari!? Sen sijaan tyydyin pieneen nyökkäykseen ja hymyntynkään.

Kotimatkalla surkuttelin itseäni ja yritin ymmärtää tapahtunutta. Maailma oli totisesti julma ja helvetillinen kiirastuli minunkaltaiselleni naisten hylkäämälle ressukalle, joka vaginankaipuussaan urheasti kurkotteli sosiaalisten kykyjensä rajoja naurun ja pilkan kohteeksi joutuen. Ehkä jonain päivänä saisin kuitenkin kostoni ja kaikki minulle selkänsä kääntäneet naiset kuolaisivat perässäni kuuluisuuteni ja vaurauteni lumoissa. Kotona söin lihapiirakan, onanoin haikeasti ja nukahdin pitkään huokaukseen.